Tarinamme

Ensimmäinen luku – Kultainen Kulaus

Kultaisen Kulauksen innovatiivisen työyhteisön rakentelema ajatus alkoi kasvaa ja elää. Kohta, pala palalta, alkoi kellarin hämäryydessä rakentua hiljakseen tila, jossa valmistettavat jalot artesaanituotteet on tehty ensisijaisesti Kulauksen asiakkaita ajatellen.

8. maaliskuuta 2019 oli Kultaisessa Kulauksessa jo alkuillasta siisti jono yhden oluthanan edessä kun ravintolan oma panimo, Vixen Panimo lanseerasi ensimmäisen oluensa,  Kulaus Hellesin. Kaupan päälle sai pähkinöitä.

Vastaanotto oli hyvä ja uusia Kulaus-oluita sitten tulikin tasaiseen tahtiin, Kulaus Red Ale, Kulaus Pils, Kulaus American Amber Ale, Kulaus Cream Ale…

Ja niin mukavasti oluet varastosta hupeni, että kätevä 60L/erä “TurnKey”-ratkaisu jäi auttamatta liian pieneksi, joten jo n. puolen vuoden toiminnan jälkeen oli aika kalustoa kasvattaa. Näinpä kuumimmat kesäpäivät menivätkin uuden laitteiston ja lisäpönttöjen asentelussa. Lopputuloksena kellarin 17,5m2 oli niin täyteen ahdettu, että paljon varsinaista työskentelytilaa ei enää jäänytkään.
Keittokapasiteetti sentäs kasvoi lähes 5-kertaiseksi ja käymistilavuuskin 3-kertaistui.

Näin taas yksi puolivuotinen sujui ihan mukavasti.
Festarineitsyyskin siinä hötäkässä meni kun Lakeuden Panimojuhlilla 2020 ehdittiin mm. Vixenin vuodenaikanäkemyksiä (Kuura, Valo, Kulo, Ruska) maistelemaan – vielä autuaan tietämättöminä aivan nurkan takana koputtelevasta maailmanlopunviiruksesta.

Ja sitten koitti se (pandemian pitkittyessä jo hohtonsa menettänyt termi) “Korona-Kevät 2020”.
Panimon toimintaa ei missään vaiheessa oltu suunniteltu kuin hyvin pienen mittakaavan pullotustouhuihin, joten ravintoloiden sulkeutumisen myötä koko kevät menikin niissä merkeissä. Onneksi Jyväskylän Olutsatama-festivaaleille oli varaston täydeltä varattuna tavaraa, joten (festareiden peruunnuttua) pullotettavaakin piisasi. Samalla myös vasta Jyväskylässä ensimaistoon suunnitellut Pink Floyd-innotteiset oluet pääsivät valloittamaan maailmaa. (Kyllä, tuotteita on kyselty ympäri maailman.)

No, että kaiken hyvän saisi vielä myytyäkin, ts. ehkä hieman paikkailtua ravintolamyynnin aukkoja, avautui Kulauksen narikkaan myös panimomyymälä, josta janoiset mukavasti tuotteet löysivätkin ja sitä myöten selvittiin taas kesään saakka, jolloin hetken ajan elettiin “normaalisti”.

Tuota iloahan ei kauan kestänyt, kun syksyn myötä epidemia jälleen paheni ja rajoitusten raastama ravintola-ala joutui jälleen tiukille, ja tätä myöten myös Vixen-ravintolapanimo sai samassa suossa yrittää rämpiä.

Kun vuosi koronakurimusta alkoi olla taputeltuna, tuli helmikuussa -21 kuin vaahtokruununa kaiken päälle vielä ilmoitus, että kiinteistön omistaja oli juuri purkanut ravintolan vuokrasopimuksen ja lähdettävä olisi heti. No, kaksi viikkoa sai vielä vinguttua aikaa, että keskeneräiset tuotteet saisi valmiiksi. Joten kamat kasaan ja uusia tiloja etsimään.

Näin päättyi Vixen Panimon historian ensimmäinen luku…

Toinen luku – Oma Etiketti, Oma Olut, Oma Resepti

”Mahdollistamme pientenkin tarpeet.”

Nopean, mutta sitäkin hätäisemmän toimitilojen etsiskelyn jälkeen, ja yllättävän tahon mukaantulon myötä, uudet tilat löytyivät Seinäjoen Kapernaumin teollisuusalueelta. Muutto saattoi alkaa.

Maaliskuu vierähti uusien tilojen saattamisessa panimotoimintakuntoon ja lupa-asioiden siirtämisessä uuteen osoitteeseen. – Tässä kohtaa pitää antaa erityiskiitokset Veron toiminnalle, joka omienkin järjestelmämuutostensa keskellä sai asian kiiruhdettua läpi ennätysvauhtia. – Ja vielä jo maaliskuun puolella ensimmäinen eräkin ehdittiin keitellä, ja tietty uusien tilojen kunniaksi myös uusi resepti: Vixen Gold, pale ale, joka tultaisiin tuntemaan monella muullakin nimellä (mm. 19th Hole Vaalea, VV-Vaalea…)

Uusien tilojen myötä myös toimintamalli muuttui aikaisemmasta tynnyripainotteisesta ravintolamyynnistä lähes täysin Oma Olut / Etiketti – palveluun, jossa manuaalipullottaja tulisi venttiilejä väännellessä kovin tutuksi jännetuppinsa kanssa.

Omalla etiketillä, ja jopa omalla reseptillä, oluensa tahtovia olikin kesän lähestyessä kertynyt sen verran mukavasti, että panimon oman myymälän kaappiin ei aina täytettä meinannut piisatakaan.
Palvelumalli, kaikessa pienuudessaan, olikin juuri sitä mille kysyntää oli. Tarvetta oli aina yhdestä omalla etiketillä varustetusta pullosta, omalla reseptillä valmistettuun, jatkuvasti tuotannossa olevaan tuotteeseen.

Välillä kun sai keittokattilat tovin jäähtyä ja ranteet hetken huilia, saattoi murehtia paperiasioita, sillä olipahan taustalla tekeillä yhtiömuodomuutos; Vixen Panimon olisi aika saada peräänsä Oy-liite. Ja tämä muutostyömaa tulisikin kestämään koko kuuman kesän.

Ja kesähän oli kuuma. Jos sattui välillä tuntumaan siltä, että olisi hieman ylimääräistä energiaa ja/tai aikaa, teki olosuhteet äkkiä takaisin nöyräksi. Kylmäkoneita tursuava teollisuushalli kun kuumana kesäpäivänä (tai -yönä, päivällä auttoi läpiveto) saattoi lämmetä saunalukemiin, niin siinä kylmähuonehuolien ym. lisäpuhteiden kanssa painiessa, ei tarvinnut montaa kertaa viettää aikaansa esimerkiksi grillaillessa.

Näistä pikku kangerteluista huolimatta tavaraa tuli valmiiksi, eikä se paljon varastossa viihtynyt. Samoin myös yhtiömuodonmuutos eteni, taustajoukkojen avustuksella, ja toinen puolisko vuodesta alkaisikin sitten osakeyhtiönä.

Kolmas luku – Vixen Panimo Oy

Elokuu alkoi osakeyhtiönä, joka tietysti tarkoitti jälleen myös upouutta paperipinoa (no, nykypäivänä käytännössä tekstinkäsittelyä, taulukkolaskentaa ja loputon määrä sähköpostia) kaikkien sopimusten ja lupa-asioiden selvittelemiseksi.

Näiden leppoisten lippulappojen tasapainona oli toki mukavat haaveilut uudesta;
kun kiiruusta kesästä huolimatta panimon laitteisto ei enää yksinkertaisesti riittänyt kattamaan kasvaneita toimi(tila)kuluja, oli suunnittelupöydälle otettu täydellinen panimouudistus.

Uudistukseen kuuluisi uusi, 1000 litran valmistuslaitteisto, uudet käymisastiat, ihan oikea pullotuslinja ja kaikki mitä näiden kanssa ja välillä tarvitseekaan. Uuden laitteiston myötä panimon valmistuskapasiteetti kasvaisi n. 5-kertaiseksi, ja helpohkosti kasvatettavissa jopa 10-kertaiseksi.

Vaikka syksy hiljensi kysyntää ja ahteri alkoi olla kovin tiukilla, usko kohta tapahtuvaan uudistukseen piti positiivisen panimotyöntekijän vielä omana itsenään, sillä kasvuhommasuunnitelmat eteni kivasti; valmistajilta sateli tarjouksia ja kokonaisuus alkoi selkiintyä, vilauttelipa rahalaitoskin jo vihreää, mutta…

Pari kuukautta kului kitkutellessa kun yhtäkkiä ei enää mikään mihinkään edennytkään; toinen osapuoli, jonka kanssa asiaa oli ajettu, oli hautautunut omiin kiiruihinsa niin syvälle, ettei panimotoiminnalle enää aikaa riittänytkään. Oli tullut aika etsiä toinen ratkaisu.

Loppuvuosi meni jouluoluita pakkaillessa ja samalla kartoittaessa erilaisia vaihtoehtoja hankkeen uudelleen käynnistelyä varten. Eikä armoa antanut lähestyvät panimojuhlat ja kaiken ylle lankeava epätietoisuus jälleen uuden korona-aallon tuomien rajoitusten myötä.

Sitten, kun vuoden vaihtumiseen oli enää 25 tuntia ja 13 minuuttia, putkahti eetteriin paljonpuhuva kuva: Osakeanti – Pelastakaa paikallinen pienpanimo!
Tilanne oli kaiken odottamisen, jatkuvien pyhien ja lomien (eli odottamisen) vuoksi päässyt äitymään siihen pisteeseen, että nyt oli tehtävä nopeasti jotain tai resurssit ei kantaisi siihen saakka, että uudistus saisi uuden tuulen alleen ja huokaisisi haisevan helpotuksen hönkäisynsä.